Rakenneultra numero 2

Uusintaultrassa käyty. Tällä kertaa jouduin menemään yksin, kun mies ei voinut olla pois töistä. Voi sitä paniikin määrää.. Tuntui, että jo odotushuoneessa lähtee taju. On se kyllä outoa, että tuosta ei eroon tunnu pääsevän. Onneksi pääsin ultrattavaksi vähän etuajassa, niin ei tarvinnut kauaa odotella.

Tällä kerralla näkyvyys oli parempi ja kaikki rakenteet saatiin katsottua, ne olivat kaikki ihan kunnossa. Siro meidän vauva vieläkin oli, mutta omalla käyrällään kasvanut symmetrisesti. Ja tytöltä edelleen näytti. <3 Helpotus oli kyllä valtava kun kaikki näytti olevan hyvin.

Sitten vaan odotellaan. Ultria ei enempää ole, jos (toivottavasti kun) mitään ihmeellistä ei tapahdu. Tuntuu aika hassulta, kun tähän mennessä olen käynyt tämän raskauden aikana jo viidessä ultrassa, mutta loppuaikana niitä ei ole ollenkaan :) Olen päättänyt ilmoittautua raskausajan rentoutuskurssille, tekee varmasti ihan hyvää, kun mun on ollut niin kovin vaikea olla tämän raskauden kanssa rauhallisesti. Jospa siellä saisi keinoja pelkojen hallitsemiseen.

Rakenneultra

Rakenneultra meillä oli viime viikolla. Aikamoisella pelonsekaisella jännityksellä sinne tälläkin kerralla mentiin. Ultraava terkka oli sama kuin nt-ultrassakin. Ihan kiva nainen, mutta aika hätäinen. Ei paljonkaan saatu ihailla vauvaa.

Vauva oli hankalassa asennossa, pää alaspäin ja kasvot kohti minun selkääni. Lisäksi minulla on istukka etuseinässä, mikä haittasi näkyvyyttä jonkin verran. Vauva oli myös itsepäisellä tuulella, eikä suostunut yhtään kääntymään, että tiettyjä mittoja ja kasvoja olisi saatu tutkittua tarkemmin. Kasvokuvaa ei siis saatu ja sydäntä ei terkka nähnyt niin hyvin kuin olisi halunnut. Vauva oli noin viikkoa pienempi kuin tässä vaiheessa olisi pitänyt olla. Mitat olivat kuitenkin suhteessa toisiinsa symmetrisiä ja kuulemma ei ole mitään syytä huolestua. Alakäyrän paikkeille mitat osuivat. Noiden tutkimatta jääneiden rakenteiden ja vauvan koon vuoksi terkka varasi meille uuden ultra-ajan ensi viikolle.

Vähän kyllä itse huolestuin tuosta koosta, mutta olen kyllä päässyt siitä jo yli. Ehkäpä meille vaan tulee siro vauva. Tuo sydänkin jäi mietityttämään, kun siitä ei kaikkia rakenteita kunnolla näkynyt, mutta ensi viikolla sitten toivottavasti sekin näkyy kunnolla ja kaikki on kunnossa senkin osalta.

Sukupuolikin saatiin selville. Meille odotellaan pientä tyttöä <3

Uusi tutkimus liittyen toistuviin keskenmenoihin

Tällainen tutkimus julkaistiin tänään Iltalehdessä: Tässäkö syy toistuviin keskenmenoihin?

Tyttö vai poika

Asia, jota meidän perheessä tällä hetkellä kovasti pohditaan, on tulokkaan sukupuoli. Mies oli aluksi täysin varma pojasta, mutta muutti mielensä jossain vaiheessa. Itselläni ei ole aavistustakaan. Vaikka sukupuolella ei mitään väliä olekaan, kivahan näitä on arvuutella. Tässäpä siis muutamia testejä, joiden avulla ollaan asiaa koitettu selvittää.

Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille olisi tulossa tyttö.

Tämän testin mukaan tulokas olisi myös tyttö.

Tämä testi sanoo, että You have a 23% chance of having a boy. 
And you have a 76% chance of having a girl

Jos vatsasi on kovin ylhäällä, vauva on todennäköisesti tyttö. Jos taas alhaalla, tulossa on poika.

Legendan mukaan yli 140 sykettä minutissa tarkoittaa tyttöä ja alle 140 poikaa.

Himoitsetko jäätelöä joka päivittäin? Jotkut uskovat, että se tarkoittaa tyttölasta. Jos mielit taas kaikkea suolaista ja hapanta, tulossa on poika. Mielitekoja ei ole minkäänlaisia, mutta koko alkuraskauden kaikki makea ällötti, eli tämän kai voisi sitten tulkita pojaksi.

Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luuvt ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on pikku-prinsessa. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on pikku-prinssi. Meillä on la niin loppuvuodesta, ja oma syntymäpäivä siinä samoihin aikoihin, että riippuu ihan vauvan syntymähetkestä, kumpaan tämä osuu. Enemmän mahdollisuuksia on osua sellaiseen päivään, että vauva olisi tyttö.

Jos naamasi kukkii kuin kevätniitty, voit syyttää siitä tulevaa tyttö-vauvaa. Uskomuksen mukaan tyttö vie äidiltään kauneuden, joten siitä finnit. Poika.

Olitko todella pahoinvoiva ensimmäisen kolmanneksen aikana? Tai oletko vielä? Merkit viittaavat tyttölapseen. Vähäinen tai olematon pahoinvointi viittaa taas poikaan.

Terve.fi

Näiden testien mukaan siis olisi suurempi todennäköisyys sille, että meille tulee tyttö. Pari viikkoa vielä ultraan, jospa siellä selviäisi :)

Pitkästä aikaa

Tänne kuuluu edelleen hyvää. En ole kirjoitellut pitkään aikaan, koska tuntuu vieläkin vähän oudolta kirjoitella tänne odotusjuttuja. Voisin kertoilla neuvolakäynneistä, vauvanvaatteista, vaunuvalinnoista, hentoisista potkuista jne. mutta jotenkin kirjoittaminen tänne tuntuu kummalliselta. Voisin toki myös kirjoittaa siitä pelosta, joka vaihtelee päivän mukaan alitajuisesta tunteesta puhtaaseen paniikkiin, mutta on kuitenkin jatkuvasti läsnä. Sen läsnäolon olen kuitenkin hyväksynyt ja koitan vaan elää asian kanssa.

Jospa nyt kuitenkin kerron lyhyesti, miten raskaus on tähän asti sujunut. Nyt mennään siis 18. viikolla ja kovasti odotellaan kolmen viikon kuluttua olevaa rakenneultraa. Jospa vauvan sukupuolikin siellä selviäisi. Alkuraskaus noin viikolle 14 kului pahoinvoinnin ja aivan mielettömän väsymyksen parissa. Vieläkin toisinaan nuo vaivaavat, mutta harvakseltaan enää. Hentoja liikkeitä olen tuntenut 16. viikolta lähtien ja niistä olen aivan haltioissani. Maha on kasvanut aika maltillisesti, eikä varmaan vieläkään kaikki minut näkevät tajua minun olevan raskaana. Itse ei olla juurikaan osteltu vauvatavaraa, mutta kavereilta ja sukulaisilta ollaan saatu vaatteita ja leluja. Jopa vaunut ja matkasänky saadaan ilmaiseksi. Ollaan kyllä tosi tyytyväisiä ja kiitollisia. Neuvolassa olen pari kertaa käynyt, mutta eipä siellä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Historiastani huolimatta raskauttani ei ole noiden ihan alun ultrien jälkeen seurattu mitenkään normaalia tarkemmin.

Tällaista tänne :-)

Nt-ultra

Ultrassa oli kaikki ihan mallillaan! Pieni vastasi hyvin viikkoja ja oli kovin vilkkaalla tuulella. Pituutta oli 58mm ja niskaturvotuksissa ja riskiluvuissa ei ollut mitään huolestuttavaa. Istukka minulla tulee kuulemma siirtymään etuseinään, joten hoitaja varoitteli, että liikkeitä tuskin tunnen kovin aikaisin. Ja voi olla, että ennen pitkää sydänäänienkään kuuntelu ei enää kotona onnistu, kun pieni piiloutuu istukan taakse. Mukaan saatiin pari 3d-kuvaa ja niitä tippa linssissä illalla ihasteltiin. Mieskin oli ihan haltioissaan. Tämä oli ensimmäinen ultra, johon hän pääsi mukaan ja kyllä kuulemma kaikki muuttui kertarysäyksellä paljon todellisemmaksi.Rakenneultraankin varattiin jo aika, se on sitten elokuussa.

Fiilis on kyllä ihan mielettömän hieno. Uskomatonta, miten nopeasti sitä voi elämä kääntyä päälaelleen. Ja kuinka suuri epätoivo voi muuttua täysin päinvastaiseksi tunteeksi, muutamassa kuukaudessa. Ehkä tämä tosiaankin onnistuu!

Ultrapaniikkia

Nt-ultra lähestyy. Se on siis tiistaina edessä. Ja mitä lähemmäksi tuo päivä tulee, sitä enemmän taas alkaa pelottaa. Ärsyttävää ja kurjaa! Niin kovasti haluaisin osata nauttia ja odottaa innolla, mutta se ei vaan näytä olevan minulle mahdollista. Luultavasti ultrat tulevat aina olemaan minulle vaikea paikka.

Tuota pelkoa on vielä lisännyt nyt muutaman päivän kestänyt alavatsan kipuilu. Kohdun alue on tosi arka ja vähän niinkuin särkee kaiken aikaa. Kasvukipujahan noi luultavasti ovat, eikä mitään sen kummempaa. Järjellä ajattelu vaan on aika hankalaa.

Luojan kiitos tuosta dopplerista (taas), mitenhän paniikissa olisin ilman sitä.