Rakenneultra

Rakenneultra meillä oli viime viikolla. Aikamoisella pelonsekaisella jännityksellä sinne tälläkin kerralla mentiin. Ultraava terkka oli sama kuin nt-ultrassakin. Ihan kiva nainen, mutta aika hätäinen. Ei paljonkaan saatu ihailla vauvaa.

Vauva oli hankalassa asennossa, pää alaspäin ja kasvot kohti minun selkääni. Lisäksi minulla on istukka etuseinässä, mikä haittasi näkyvyyttä jonkin verran. Vauva oli myös itsepäisellä tuulella, eikä suostunut yhtään kääntymään, että tiettyjä mittoja ja kasvoja olisi saatu tutkittua tarkemmin. Kasvokuvaa ei siis saatu ja sydäntä ei terkka nähnyt niin hyvin kuin olisi halunnut. Vauva oli noin viikkoa pienempi kuin tässä vaiheessa olisi pitänyt olla. Mitat olivat kuitenkin suhteessa toisiinsa symmetrisiä ja kuulemma ei ole mitään syytä huolestua. Alakäyrän paikkeille mitat osuivat. Noiden tutkimatta jääneiden rakenteiden ja vauvan koon vuoksi terkka varasi meille uuden ultra-ajan ensi viikolle.

Vähän kyllä itse huolestuin tuosta koosta, mutta olen kyllä päässyt siitä jo yli. Ehkäpä meille vaan tulee siro vauva. Tuo sydänkin jäi mietityttämään, kun siitä ei kaikkia rakenteita kunnolla näkynyt, mutta ensi viikolla sitten toivottavasti sekin näkyy kunnolla ja kaikki on kunnossa senkin osalta.

Sukupuolikin saatiin selville. Meille odotellaan pientä tyttöä <3