Yritäpä tässä nyt unohtaa kaikki vauvatouhuilut, kun joku tietty aika (olen kieltänyt itseltäni sen o-sanan käytön nyt kesän ajaksi) muistuttaa olemassaolostaan epätavallisen voimakkaasti. Koko päivän on ollut alavatsa toiselta puolelta arka ja rannallamakoilu meinasi kaatua siihen, että vatsalla ollessa rintoihin sattui.
Jotenkin ironista. Vaikka kuinka yrittäisi bongailla, ei huomaa mitään. Ja nyt kun koittaa olla huomaamatta koko asiaa, se on aivan mahdotonta.
Pöh, sanon minä.
-Sunna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti