Kutsu!!!

Mietin pitkään, että mistä asioista, mitä ja kuinka tarkasti blogiini kirjoitan. Olen koittanut kirjoittaa asioita sillä tasolla, että pysyn tunnistamattomana, vaikka sattuisi joku tuttu tänne eksymään. Jo tuossa testituloksista kertoessani mietin, että voisiko joku niiden perusteella minut tunnistaa. Ja nyt, kun lisätutkimuksista, hoidoista ja aikatauluista olisi paljonkin kerrottavaa, anonyymius kärsii edelleen. Aloin kuitenkin miettiä, että kaikki ne tuttuni, jotka minut näidenkään tekstien perusteella voisivat tunnistaa, ovat niin hyviä ystäviäni, että näistä asioista heille olen jo livenäkin kertonut. Ja heitä ei ole montaa. Joten jos joku heistä minut tunnistaakin, onko sillä mitään väliä. Ja aika epätodennäköistähän se on, että kukaan tuttu tänne edes eksyy näitä lukemaan. Siispä ehkä uskaltaudun kirjoittamaan vähän vapaammin.

Tämä pitkä pohdinta ja avautuminen johtuu siis siitä, että eilen koin suuren suuren yllätyksen (ja ehkä tietyllä tavalla jopa pienoisen järkytyksen), kun mies soitti minulle töihin ja kertoi, että sairaalalta on tullut minulle kirje. Kirjeessä oli kutsu lapsettomuuspolille! Kahden viikon päästä! Niinkuin aiemmin kerroin, viimeisimmän tiedon mukaan täällä meilläpäin on ollut monen kuukauden, jopa puolen vuoden jonot tuonne, joten en todellakaan ollut ehtinyt edes miettiä kutsun odottelua vielä. Ehkä sitten ensi keväänä, oli ajatus. Lähetteen saannista tuohon käyntiin meni meillä kuukausi!

Innoissamme tottakai ollaan, että asia taas etenee ja näin pian! Mitä tuolla sitten tehdään, en tiedä. Ehkäpä lisätutkimuksia ja sitten mahdollisesti jotain hoitoja. Hiukan kauhuissani olen sen takia, että kuvittelin, että meillä on aikaa sulatella koko asiaa nyt ainakin se puoli vuotta. Siis sitä, että me oikeasti mennään kohti lapsettomuushoitoja. Nyt tämä kaikki tuli niin puun takaa, että ajatukset eivät ole ehtineet yhtään mukaan koko prosessiin. Asia on kuitenkin aivan valtava. Mieli on siis enemmän kuin hämmentynyt. Mutta joka tapauksessa upeeta, ettei jouduttu odottelemaan!

Parin viikon päästä ollaan tämän asian kanssa sitten taas hiukan viisaampia. Siis että mitä tapahtuu ja mitä kohti meidän tiemme vie.

Aika hurjaa.

-Sunna-