maanantai 2. joulukuuta 2013

Lapsettomuuspolilla



Pitkällisen pihalla kiertelyn ja oikean oven etsimisen jälkeen olimme vihdoin päätyneet hissiaulaan. Hissiä odotti meidän lisäksemme toinen pariskunta. Vaikka kerroksia olikin monta, arvasin, minkä kerroksen nappia tuokin pari painaisi. Pienessä hississä kukaan ei oikein tiennyt, mihin katsoa. Hissistä poistuttuamme minä ja mies pyörimme vähän eksyneinä ympyrää. Toinen pari meni tottuneesti sisään lasiovista ja me seurasimme perässä. Odotusaulassa istui muitakin pareja. Meidät kutsuttiin melkein heti lääkärin puheille. Hyvä niin, en ehtinyt puristaa miehen sormia tunnottomiksi.

Lääkäri kävi läpi meidän esitietolomakkeet, tarkisti vielä verikokeiden tulokset ja teki ultraäänitutkimuksen. Saatiin tietää myös kromosomitestien tulokset, niissä oli kaikki kunnossa. Ja niinkuin jo tiedettiin, muissakin verikokeissa kaikki oli kunnossa. Ultrassa kaikki näytti siltä, miltä pitikin. Lääkäri uskoi kierron olleen ovulatorinen, vasemmassa munasarjassa näkyi keltarauhanen. Kohdun limakalvon paksuus vastasi loppukiertoa, niinkuin pitikin. Munasarjojen lääkäri sanoi olevan ”liikkuvat”, eli ei uskonut missään olevan ylimääräisiä kiinnikkeitä tai muutakaan asiaankuulumatonta. 

Vaikka lääkäri kuinka luki esitietolomakkeita ja aiempia epikriisejä, ei hän keksinyt ainuttakaan syytä, mistä keskenmenot olisivat voineet johtua. Eli hän ei myöskään keksinyt ainuttakaan keinoa meidän auttamiseksi. Lääkäri sanoi, että kaikissa hoidoissakin keskenmenon todennäköisyys on ihan samanlainen, kuin luomuraskauksissakin, joten ei uskonut niistä olevan hyötyä. Sanoi myös, että terveellä naisella puolet munasoluista on viallisia. Lopputuloksena totesi, että ehkä meillä on ollut vain todella p*ska tuuri.

No, mitä sitten tästä eteenpäin? Lisää yritystä. Jos nyt raskaaksi tulen, mennään tuonne lapsettomuuspolille tarkkaan seurantaan mahdollisimman aikaisin. Jos en kevääseen mennessä tule raskaaksi, sitten mennään tuonne uudestaan ja katsotaan sitten hoitomahdollisuuksia. Nyt en niistä hoidoista sen enempää alkanut edes kysellä, koska aihe ei nyt sittenkään ole ajankohtainen vielä ennen kevättä. Kyllä sitä sittenkin ehtii. Itse olen miettinyt tuota IVF:ää. Siinä kun jo heti aluksi tiedettäisiin, että alkio on lähtenyt kehittymään ja on siirretty kohtuun oikeaan aikaan. Lähtökohdat olisivat siis kohdillaan. Mutta pitää siitä sitten keväällä lääkärin kanssa puhua. 

Että tällaista. Ei mitään vikaa. Ei mitään voi tehdä.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tutulta.
    Meillekin annettiin aikaa maaliskuuhun asti. Että jos ei plussaa siihen mennessä, niin tehdään jatkosuunnitelma. En ole edes ajatellut, mitä tuo jatko pitäisi sisällään. No, sen näkee ja kuulee sitten, jos siihen on tarvetta.

    Nyt vaan täytyy pitää omasta hyvinvoinnista huolta ja harrastaa toki sitä ihteään. Jospa tämä talvi toisi meille kummallekin toivotun tuloksen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kanssa kevättä odotetaan. Lääkäri vielä muistutti, että puolet lapsettomista pareista tulee toisen yritys vuoden aikana raskaaksi, mutta on tää odottaminen silti niin vaikeata.

      Poista
    2. Meillä kävi juurikin niin, että ensimmäisenä vuonna, jolloin tosin ei ollut ovistikutkaan käytössä eikä ajoituksia mietitty, ei tapahtunut mitään, mutta sit viime vuonna alkoi tapahtumaan.
      Toivottavasti nyt ensi vuosi toisi mukanaan sen onnistuneen raskauden.

      Poista
    3. Korjaanpa tuohon yläpuolella olevaan kommenttiini, että siis TÄNÄ vuonna 2013 alkoi tapahtumaan:)

      Poista
  2. Kurja juttu, ettei mitään korjattavaa vikaa löytynyt. Tai hyvähän se toisaalta on olla terve. Toivon kovasti, että saatte pienen vielä syliin asti.

    VastaaPoista
  3. Kiva, että saitte tietää nyt enemmän teidän tilanteesta. Ja varsinkin tuosta jatkosuunnitelmasta. Osaatte sitten asennoitua siihen, että kuinka tästä nyt eteenpäin. Meillä on myös ollut pitkiä pätkiä odottelua, odottelua ja odottelua. Pari viikkoa sitten päättyi just puolen vuoden odottelu.. Ja nyt saatiin taas uusi jatkosuunnitelma. Olen niin tyytyväinen siitä, että odotteluaika elettiin täysillä, nautittiin toisistamme ja käytiin ulkona ystävien kanssa. Suosittelen samaa ;) Elää voi, vaikka lapsettomuutta ei voi unohtaa missään vaiheessa.

    VastaaPoista